lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kotimaan matkailua

Makasin illalla vierashuoneen sängyllä ja kuuntelin Helsinki-Vantaan lentoliikennettä, miettien kuinka jännittävää olisikaan matkustaa johonkin toiseen maahan. En tiedä millä nimellä lentokoneen ääntä kutsuisin, muutakuin lentokoneen jylinäksi, joka ei kuvaa sitä oikein. Metallinen ulina ehkä? Valvoin ja kuuntelin, kuvitellen itseni jos vaikka minne, kulloinkin lentävän koneen mukana.

Tällä viikolla olen matkustanut Suomessa, ensin Karjaalle tapaamaan  ystävääni jonka luona en olekaan käynyt ehkä kymmeneen vuoteen, onko siitä niin kauan Tuija? Ensimmäisenä ajelimme Tammisaareen, kaunis kesäkaupunki hehkui kuumaa kesäpäivää. Kiertelimme rantaravintolasta kävelykadulle ja toimme hiljaisille sivukaduille elämää.

Iso-kirkkokadun varrella, kirkon pihassa vesielementti.

Teimme retken myös Fiskariin, helle jatkoi hellimistä ja alueella taisi olla ampiaisia yhtä paljon kuin vierailijoita. Suomalaista designia oli tarjolla ja tarttui myös ranteeseen. Ja saippuaa! Viisi ostinkin, sillä rakastan tuoksuvia saippuoita. Kotiin joudun pian hankkimaan saippuahyllyn jotta saan kaikki esille ja käyttöön...

Vanhassa rakennuksessa oli mielenkiintoinen tiiliseinä.
Kun aikaa oli vielä jäljellä, kävimme Fagervikin ruukissa, mielenkiintoinen ja idyllinen vanha ruukki ympäristöineen Inkoossa. Hienon kartanon pihamaalle olisin halunnut mennä kirmailemaan mutta en tohtinut kieltokylttejä uhmata. Hurmaava kahvila oli ovet avoimena joten korvasin kirmailun kaffella ja rullatårtulla. 

Fagervikin kirkko kurkittuna portin reiästä.

Kaffe och rulltårta.
Inkoosta ajelimme Raaseporin rauniolinnalle, oletin että siellä on vain perustukset jäljellä mutta linna olikin paljon mahtavampi! Puuportaat ja kivirappuset tuli kavuttua ja siinä samalla mietittyä, minkälaista mahtoi linnan neidoilla ja ritareilla aikanaa  elämä olla linnassa. Kovin korkeilla korkokengillä ei kiipeäminen minulta ainakaan olisi onnistunut. Itse asiassa ei minkäänlaisilla koroilla... 
Linnan edessä on silloisen meriveden pyöristämät kalliot.

Linnan sisäpihalla huoneiden romahtaneet seinät on jätetty niille sijoilleen.

Lisää kuvateksti

Viimeiset päivät Espoossa ja sitten kotiin. Odotan jo, että pääsen Laajavuoreen kiipeämään mäkiä ja juoksemaan. Totta se on, että keho alkaa jo vaatia liikuntaa kun siihen on usemman viikon tottunut. Täältä tullaan vuoret ja notkelmat!








sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Jussista heinäkuuhun

Juhannusta vietin Pusulassa mökillä, juhannuspäivänä ajelimme Tammelan puolelle, sisko tiesi siellä jonkun kepppanakuppilan... odotukset ei olleet kovin korkealla. Vaan kun liikennemerkkiviidakosta selvisimme Keppanakellarin pihaan, alkoi mieli muuttua

Tässä kohde jonne kannattaa suunnistaa kauempaakin. https://www.keppana.com
Sisältä paikka yllättää täysin! Kuvia olisi enemmänkin, mutta kehotan käymään paikan päällä omin silmin katsomassa.

Sunnuntain kotimatkalla kiersimme Aulangon kautta, ja onnekkaan ohiajon seurauksena päädyimme Aulangon näkötorniin. Reippailtuamme 33 metrin korkeuteen rappusia pitkin, oli näköala vaikuttava. Kuuleman mukaan Sibeliuksen Finlandia on saanut inspiraation täältä, enkä epäile yhtään. Kyllä siinä alkoi omakin hymni maisemalle säveltyä näkymiä hämmästellessä.

Näkötornin juurelta laskeutuu kiviportaat, 322 askelmaa, alas karhuluolaan, jossa on 1905 valmistunut karhuperheveistos. Nyt on menty askelmia ylös ja alas siihen malliin että rapputreenikin tuli suoritettua siinä huomaamatta. Tai no, kyllä sen huomasi ainakin näkörniin kiivettäessä. 

Se juhannuksesta, mun juoksutreenit sujui hyvin ensimmäiset 6 viikkoa, jonka jälkeen kipeytyi penikat. Se tiesi takapakkia ja vauhdin hidastusta. Pari viikkoa kevennettyä treeniä ja jalkojen tuskaisa hieronta !SOS! Parin lepopäivän jälkeen uusi yritys. Puujaloilla oli aloitus, mutta alkoi ne onneksi siitä vetreytyä. Tänään oli vuorossa Laajavuoren mäkitreenit, rohkenin aloittaa nyt varovasti Lammenlenkistä, joka on alle 2 kilometriä. Pari kierrosta ja käännös kotia kohti, kun sääret jäykistyi. Hierontaa ja kylmägeeliä....  Pää juoksuttaisi ilomielin kroppaa mutta näköjään jalat ei seuraa yhtä innokkaasti mukana. Viikolla tasamaalla juoksu ei tuntunut missään. Ja minä niin tykkään Vuoren lenkeistä! 

Ja nyt on jo heinäkuu! Viikon kuluttua alkaa odotettu kesäloma, saan lötköttää auringossa mielin määrin. Se lämmöstä ja kuumuudestakin nauttivalle leijonalle sopii vallan mainiosti.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Heleää menoa lenkkipolulla

Viides treeniviikko lähti käyntiin, kelit on suosinut ja motivaatio on pysynyt korkealla, yhden kerran täytyi lähteä ulos vähän vastahakoisesti. Tänään huomasin ettei hengitys enää ole tuskaisaa läähätystä juoksuosuuksilla, vaan yllättävän keveääkin - hetkellisesti.

Ja se mikä tuli viime viikolla vastaan, oli taju että tässä vaiheessa tämä on yksilösuorittamista. Olin lenkillä ystävän kanssa ja eihän ne juoksut sitten osunut yhteen, eikä kahteen naiseenkaan. Itsellä olisi jalka vielä kulkenut kun toinen siirtyi kävelyyn. No se on treenattava itsekseen tai jos on ystävä mukana niin sopeuduttava hitaamman tahtiin.

Odotan jo viikonloppua että pääsen Laajavuoren mäkien kimppuun! Siihen saakka tasaisemmalla maastolla. Fitness-mittarini mukaan kunto on kohonnut tyydyttävältä hyvälle tasolle, ja sehän on ilahduttavaa. Pisteitä 33.


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Juoksusarja testausta

Eilinen postaus sai siivet alle kun ystäväni antoi hyviä vinkkejä ja opastusta juoksuharjoitteluun. Illalla jo teki mieli lähteä kokeilemaan. Maltoin kuitenkin mieleni ja tänä aamuna into piukeena painelin pihalle.

Tomtomin juoksukellosta löytyikin ominaisuus juuri tähän tarkoitukseen! Viiden minuutin juoksu ja minuutin lepo (kävely). Viiden kilometrin matkalla tein 5 sarjaa ja oli huomattavasti helpompia juoksuosuudet kun tiesin että sille on määrätty aika. Tompan olen jo luvannut eteenpäin, nyt etsittävä toisen tyyppinen kello (ei niin urheilumallinen) josta olisi hyvä kyllä tämä ominaisuus löytyä 🤔


Hyvin sain tavoitematkan saavutettua. 200 metriä meinasi jäädä vajaaksi joten pikku kiertotie vaadittiin. 

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Löysät pois ja tikissä keväällä 2019

Tiedätkö sen salmiakin himon joka iskee päänsäryn väistyessä? Eilen oli se päivä, pitkästä aikaa. Hain pussin salmiakkia ja mässytin niitä illalla kunnes tuli mitta täyteen. Katsoin elämää pussin pohjan läpi, ruttasin sen ja puolet Puumista, heitin roskiin ja päätin että aamulla käännän sen lehden jota olen pitkään pitänyt kääntövalmiudessa. Suuret päätökset vaatii hyvän henkisen pohjatyön, kuten tupakan polton lopettaminenkin aikanaan.

Tänään, lauantaina, herättyäni lähdin ulos ja lenkille. Katsastin Laajavuoren - lunta vielä. Juoksin Laajikselta alikulkutunnelin luo ja hetken hengähdettyä kiipesin Mäksän ylös, 135 sekuntia ja siinä tavoitetta että luku pienenee. Alas tullessa tajusin että voin kiertää pururataa! HOX!
Lähes 6 kilometriä tuli tänään matkaa, voi kun kelit pysyisi nyt aurinkoisina, se kummasti lisää motivaatiota saada itsensä ulos.

Tavoite siis pudottaa painoa ja nostaa kuntoa. Juokseminen käy ihmeen kevyesti, vielä kun saan siihen kestävyyttä 😊 ja mäkien kiipeäminen on mahtavaa. Tsemppiä mulle!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Vakavuuden takapuoli

 

Ajatus lähti juoksemaan kun (taas kerran) kuuntelin radiosta hömppäjuontajaa. Hän siellä ihmetteli käsilaukkunsa suurta kokoa, ja kuinka sinne kaikki katoaa. Tajusin että olen nainen jolla ei laukkuun huku mikään, sielläkin on kaikki paikallaan bag-in-bagissä. 

Tästä kimposi ajatus tähän itseäni piinaavaan parisuhteettomuutteen. Etsivätkö miehet naisikseen näitä hepsankeikka-hopsansaa-kaikkionlaukussanihukassa-hihhihihihhii -tyyppejä? Saadakseen pönkittää omaa pätevyyttään kun voi ohjailla sitä höpsöä tällä elämän kiemuraisella tiellä? Kun minusta vaan ei ole siihen, esittämään tyhmempää kun olen. Minä tykkään että osaan ja pärjään itsekin. Enkä tarkoita tällä sitä että pärjäisin elämässäni yksin. 

Lasken itseni vakavaksi ihmiseksi, en naura ja käkätä joka asialle, vaikka huumorintajuni on kovaa luokkaa. Pohdin usein isoja asioita ja tiedän että säikyttelen sillä herkempiä, olenhan kuullut että eräskin ystäväni pelkää minua tästä syystä. Mutta sehän on seuralaisesta kiinni, mihin suuntaan jutut lähtee kulkemaan. Jos ei itse ole kiinnostunut isoista asioista, puhutaan sitten pienistä! En minäkään koko ajan suuria kuplia puhaltele.

Muistan jo pikkulapsesta saakka olleeni äidilleni riesa, kun takerruin pikkuasioihin silkkaa uteliaisuuttani. Ja saattoihan mukana olla pikku kiusanhenkikin, lasten kun on ilmeisesti haastettava vanhempiaan.

   


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Mummojen aika

Luettuani iltapäivälehdestä, viikonlopun Ranskan tapahtumista, en voi kun ihmetellä.... Yksi terroristeista oli huutanut, että "Syyriassa tapetaan viattomia sivullisia, nyt tiedätte miltä se tuntuu!"

Anteeksi kuinka? Hän siis jatkoi samaa linjaa, kuin mitä vastaan kapinoi. Näinkö ne asiat korjaantuu, onko joskus korjaantunut? Onko? 

Viime viikolla radiossa kerrottiin urheasta mummosta, joka oli taltuttanut humalaisen kantasuomalaisen miehen, joka oli kovin sanakääntein provosoinut ulkomaalaistaustausta henkilöä. Nyt on mummojen aika, menkää ja tehkää rauha! Viipurinrinkelit käsveskaan ja maailmalle rauhankahvien keittoon. Enkä sano tätä vitsinä, vaan varteenotettavana rauhan eleenä. Olisiko siinä oikeasti ideaa... pikkuinen herttainen mummo menisi äkkäilevien pääjehujen juttusille. Keittäisi kahvit, murtaisi rinkelin. Sanoisi heille että älkää ennää sotiko ja tappako, isot miehet... kyllä me mahutaan täällä kaikki olemaan... ja mukavempihan se on ilman sotia elää.

Jos uskaltaisin, menisin itse mummon hommat suorittamaan. En pysty ymmärtämään, mitä tällä terrorismilla on tekemistä minun kanssani. En usko (kenenkään) Jumalaan, en Allahiin, en Jahveen - uskon vain elämään. Miksi minun siis pitää pelätä elää täällä meidän yhteisessä maailmassa? Haluan vain olla ja elää elämääni, käydä töissä, kasvattaa lapseni, istua kahvilassa, olla konsertissa, seurata urheilua, matkustaa ulkomaille. Ilman että tarvitsee pelätä.

En usko että rakkaus pelastaa, vaikka kuinka rakastan, ei nämä teot sillä häviä.

Mutta uskon, että jos olemme yhdessä rintamassa, käsi kädessä, niin ehkä - ehkä jotain saavutamme. Ja tarkoitan hyvät ystäväni sitä että otat myös sen ihmisen kädestä kiinni, joka on lähtenyt henkensä edestä pahaa maailmaa pakoon. Se on ehkä yksi keino estää maailman kahtia jakautumista, omilla kotikonnuillamme.