Aamu sarasti, nousin ylellisestä vuoteestani ja siirryin parvekkeelle, ja silloin tajusin, minne olemme tulleet. Paratiisiin. Pakkohan se oli tehdä - lähteä rantaan uittamaan varpaat Välimeressä. Eilisen jäljiltä oli merenkäynti vielä reipasta, joten aalto yllätti ja antoi kunnon kasteen uudelle rakastajalleen.
Viikko oli kuin unelmaa, en tarvitse mitään muuta kuin auringon, ihanan hotellin, upean rannan ja ne palvelut... ja se henkilökunta!... ja olen ikionnellinen. Itkun kanssa sieltä pois oli lähdettävä. Ruskeina kuin pavut.
| Näkymä parvekkeeltamme, ensimmäisenä aamuna oli vähän pilviä |
| Meren ranta, sata metriä uima-altaalta ja meri oli vastassa |
Näin minusta tuli vadelmavenepakolainen, kaipuu Kaya Sideen on sammumaton.