keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Anteeksianto

Ikäkö teki sen, että päätin unohtaa vanhoja kaunoja? Muutama asia on jäänyt kalvamaan mielen sopukoihin, ne silloin tällöin muistuttivat olemassa olostaan, saaden minut taas pahoittamaan mieleni. Ja tässä kävi niin kuin aikanaan tupakan polton lopettamisessa, että aikani kun asiaa kypsyttelin, pystyin deletoimaan pahan tapani, lähes huomaamatta.  Tajusin sen itsekin, kuinka järjetöntä kaunan kantaminen on, sitä on vihainen ja tuskissaan, asiasta joka on sattunut 5 vuotta sitten?  vai kenties 20 vuotta sitten?  Henkilö jolle  on katkeroitunut, on jatkanut elämäänsä ja tuskin muistaa tapahtunutta.... ja minä roikun siinä ikivanhassa pettymyksessä. 
Eikä aina edes ikivanhassa, samalla romutin tuoreemmat murheenkryynit, ennenkuin edes alkavat kasvamaan.
Siispä jätin taakseni katkeruudet, ei elämäni tästä muttunut päivän paisteeksi ja menestystarinaksi, mutta mitä sitten? No se on vähemmän suolaista ja pikkuriikkisen makeampaa. Jokainen minuutti vähemmän murehtimista, on minuutti enemmän nauttimista. Ja sitähän tässä on kyse. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti