Ajatukset alkaa lentää sillon kun lasken pään tyynyihin, miksi ihmeessä! Väsyttää ja tahtoisin nukkua... Pää alaspäin nuokkuvat, mustiin jänteviin siipiin kietotuneet ajatukset kellahtavat kumoon, oikovat puutuneita jäseniään ja alkavat tanssia keskenään. Nuku siinä sitten.
Illalla seurasin naapurini ja ystäväni Mirvan vaalitulosta, joka kävi hyvinkin jännittäväksi. Muutama ääni lisää ja olisi saanut valtuustopaikan, ansaitun. Tämä johdatti ajatukset ystävyyteen. Oikea ystävä uskoo ja kannustaa, antaa palautetta ja uskaltaa muutakin kun hymistellä. Mulla on yksi ystävä jonka ystävyys on vaakalaudalla, aika lailla kallistuneella. Vetää välillä hiljaiseksi kun on tavattu, täytyy myös antaa eikä vaan ottaa. Olen yrittänyt antaa kaksin käsin, kehunut aiheesta ja kannustanut tulevaisuuden haaveita. Nyt kun hänellä näyttäisi asiat ratkeavan toivottuun suuntaan, on sitten yks ja sama miten toisilla menee. Ei huomaa vaikka alasti päälläni seisoisin - tosin en ole sitä kokeillutkaan. Kannattaako jatkaa vai annanko mennä?
Eihän ystävyys ole aina ikuista. Toisista vaan haluaisi pitää kiinni.

No niin, nyt ollaan sit täällä!
VastaaPoista